Nuorilla turkistuottajilla riittää uskoa tulevaisuuteen
Ajat eivät ole helpot, mutta nuoret tuottajat eivät halua antaa kielteisille ajatuksille valtaa. Joka aamu ennen seitsemää Mikael Jungar aloittaa työpäivänsä ruokkimalla eläimet, ja samalla hän suunnittelee päivän muut työt. Vähemmän työläinä ajanjaksoina päivään mahtuu tauko, muulloin työt jatkuvat iltaan saakka.
Kuuma kesä pakotti jotkut tuottajat etelän tapoihin. Muutaman kymmenen kilometrin päässä Jungarin tilalta Christoffer Eriksson aloitti hellepäivinä työt aamuviideltä. Raskas työ oli parempi tehdä aamun viileinä tunteina.
”Työtä on paljon, mutta se on kiinnostavaa. Erityisesti nahkonnan aikana päivät venyvät. Silloin kaiken täytyy tapahtua oikeaan aikaan”, Jungar korostaa ja jatkaa, ”tätä voi hyvin pitää pikemminkin elämäntapana kuin työnä”.
Markkinatilanne ei lannista
Tuottajille on kertynyt lisäpaineita huonoista markkinahinnoista ja hintataso kiusaa etenkin monia nuorempia tuottajia. Heistä osa on perustanut yrityksensä juuri hintojen lähdettyä laskuun, ja he joutuvat normaalien kulujen lisäksi hoitamaan lainakuormaansa.
Petteri Sillanpää osti tilan vanhemmiltaan yhdessä Tarmo Kangastuvan kanssa 2015 juuri silloin, kun nahkojen hinnat olivat romahtaneet 2010-luvun alkupuolen huipputasolta.
Kaikesta huolimatta hänellä on säilynyt usko tulevaisuuteen. Sillanpää haluaa laajentaa tuotantoaan, kunhan hinnat ensiksi kääntyvät nousuun.
Juha Herrala puolestaan ryhtyi pitämään tilaa veljensä Ville Herralan kanssa 2001, jolloin maailmantalous oli syöksymässä vuoden lamaan. Isä valoi poikiinsa uskoa ja vakuutti hintojen kääntyvän uudelleen nousuun. Veljekset ostivat tilan vanhemmiltaan 2009.
Alalle tyypillistä on, että korkeiden hintojen aikana tuotanto kasvaa, ja kun markkinat eivät vedä, ylituotanto painaa hinnat alas. Korjaus ottaa aina oman aikansa.
”Ei tässä hanskoja lyödä tiskiin. Tuotantomäärät ovat nyt laskeneet. Pian näkee, miten kauppa lähtee vetämään”, Herrala sanoo.
Tuki on tärkeää
Eriksson antaa tunnustusta Pohjanmaan pankeille, jotka tuntevat alan suhdanteiden jyrkät vaihtelut, mutta painottaa samalla, että nuoret tuottajat tukevat toisiaan jakamalla vinkkejä erilaisista säästömahdollisuuksista.
”Hintakehitys aiheuttaa tietysti huolta, mutta ei se ole päivittäinen stressin aihe. Tilalla työ on tehtävä joka päivä riippumatta siitä, millaista keskustelua elinkeinosta käydään. Aika ajoin kaipaan kyllä tiloille enemmän työrauhaa”, Jungar kiteyttää.