Q&A – Tietoa suomalaisesta siniketusta
Julkisuudessa viime aikoina esiintyneet kuvat siniketuista ovat herättäneet vilkasta keskustelua niin suomalaisilla kuin kansainvälisilläkin foorumeilla. Turkiselinkeinon eläinlääkäri Johanna Korpela vastaa sinikettuja koskeviin kysymyksiin.

TÄLTÄ SIVULTA LÖYDÄT:

Millainen tilanne julkisuudessa esiintyvien kuvien löysänahkaisilla siniketuilla on?

Julkaistujen kuvien eläimet ovat siitokseen käytettäviä sinikettuja. Kuvissa olevat siniketut ovat laihtuneet pienessä ajassa. Näin ollen siniketuilla on kehossaan laihtumisen myötä paljon löysää nahkaa. Kuvissa olevat siniketut ovat kuvattu ajankohtana jolloin ne ovat painoltaan laihimmassa kunnossa. Kuvat julkaissut järjestö on ilmoittanut, että kuvat on otettu vuoden 2017 helmi- ja maaliskuussa, jolloin parituskausi on parhaillaan käynnissä.

Osalla kuvien siniketuista on silmätulehdus. Kuvista ei käy ilmi, onko eläin hoidon alaisena vai ei. Mikäli vaadittava hoito ja lääkkeet eivät paranna kuvan mukaisessa tilassa olevaa eläintä, tulee se lopettaa kärsimysten välttämiseksi.

Miten siitokseen käytettävien sinikettujen painoa tulisi arvioida?

Siitokseen käytettäviä sinikettuja tulee arvioida vuoden ajasta riippuen. Loppukesästä siitoseläinten tulee olla sopusuhtaisia yksilöitä. Syksyllä ennen nahkontaa siniketut alkavat kartuttaa ihonalaista rasvakerrostaan, jona aikana siniketut saavuttavat korkeimman painonsa. Kevääseen tultaessa siitoseläimen paino putoaa ja sen nahka jää löysäksi. 

Lisääntymiskauden aikana eläimet syövät vähän ja joinain päivinä ne eivät syö juuri mitään – tämä on tavanomaista kaikille eläinlajeille. Tämä johtuu siitä, että parituskauden alkaessa eläinten ruokahalu vähenee luontaisesti, kun niiden suvunjatkamisvietit ohjaavat niiden toimintaa, ja tästä syystä tuotantoeläimet laihtuvat erittäin nopeasti. Laihtunut eläin on terve, mutta se näyttää laihtumisen jälkeen hurjalta. Eläimen nahka ei pysy mukana nopeassa laihtumisessa, vaan palautuu laihtumisen jälkeen pikkuhiljaa.

Koskeeko ylipaino-ongelma kaikkia sinikettuja?

Ylipainoa kertyy siniketuille osittain niiden luonnollisen tarpeen ja osittain lajille ominaisen hyvän ruokahalun ansioista. Siniketun luontainen ominaisuus on, että eläin alkaa keräämään syksyllä ihonalaista rasvaa, joka pitää eläimen lämpimänä talvipakkasilla. Rasvakerros nostaa eläimen painoa väliaikaisesti ja saattaa joissain tapauksissa kerryttää eläimelle runsaastikin ylipainoa.

Siitokseen käytettävien sinikettujen selvä liikalihavuus ei ole turkistiloilla merkittävä ongelma, mutta elinkeinon tekee kaikkensa, jotta liikalihavia yksilöitä ei tavata jatkossa. Suomalainen sertifiointijärjestelmä sisältää sinikettujen kuntoluokituksen, jonka avulla kartoitetaan eläinten kokoa ja painoa. 

Onko ylipainosta haittaa siniketulle?

Mikäli sinikettu on terve, ja sillä on painoa kohtalaisesti, se ei kärsi. Huomioitavaa on se, että ihon poimuisuus ei aiheuta siniketuille iho-ongelmia.

Miten turkiselinkeino on puuttunut liikalihavien sinikettujen kokoon?

Elinkeinon toimesta tullaan seuraavan parituskauden alussa suorittamaan kaikilla liiton jäsensinikettutiloilla tilakäynnit.

Tilat, joilta löytyy liikalihavia sinikettuja, menettävät sertifikaattinsa. Tämä sanktio on tuottajalle hyvin ankara, sillä se estää tuottajaa myymästä nahkojaan oman huutokauppayhtiömme Saga Fursin kautta. Tämä tarkoittaa pahimmassa tapauksessa turkistilan konkurssia. 

Miten viranomaistahot ovat puuttuneet asiaan?

Eviran määräämien otantakäyntien resursointeja tullaan parantamaan ja tilakäyntien kokonaismäärää tullaan nostamaan. 

Ovatko liikalihavat tuotantoeläimet elinkeinon mielestä hyväksyttäviä vai tuomittavia?

Elinkeino ei hyväksy liikalihavia tai sairaita eläimiä. Tärkeintä turkiselinkeinolle ja tuottajille on, että tuotantoeläimet ovat terveitä.

Mistä voidaan ylipäätään tietää, että kärsiikö turkiseläin?

Mikäli turkiseläin ei voi hyvin, näkyy se useimmissa tapauksissa eläimen ruokahalun ja turkin laadun heikkenemisenä sekä eläimen poikkeavana käytöksenä. Samat tunnusmerkit koskevat myös muita tuotantoeläimiä, jos eläin ei voi hyvin, sen turkki on nuhruinen ja rasvainen. 

Mitkä tahot valvovat turkistiloja?

Viranomaiset tekevät valvontakäyntejä turkistiloille. Tämän lisäksi tiloille tehdään auditointikäyntejä, neuvontakäyntejä ja terveydenhuoltokäyntejä. Yhtäläistä kaikille käynneille on, että niiden yhteydessä kiinnitetään aina huomiota eläinten hyvinvointiin.

Jokaisella suomalaisella turkistilalla käydään sertifiointijärjestelmän puitteissa vähintään kerran vuodessa. Tämän lisäksi tilalla käydään viranomaisten ja eläinlääkäreiden toimesta. Elinkeinon palveluksessa on tällä hetkellä kolme eläinlääkäriä. Näin elinkeino haluaa varmistaa, että tiloilla on riittävästi apua saatavilla eläinten terveyden hoitoon liittyen. 

Keskimääräinen tiloilla tavattu siitossinikettu

Usein kysyttyjä kysymyksiä turkistarhauksesta