Turkisalan jatkuva kehitys ajaa nuorta tutkijaa vauhdilla eteenpäin

29.1.2019
Syksyt ovat tutkija Eeva Ojalalle, 27, vuoden kiireisintä aikaa – parhaimpina päivinä saattaa kulua satojakin kilometrejä kun Eeva starttaa autonsa aamuhämärässä kohti tilakäyntejä ja saapuu takaisin kotiinsa illan pimeinä tunteina.

Syksyisin tehdään välillä myös pitkiä päiviä, se on alan luonne ja olen tottunut siihen. Viime viikkojen ajokilometrit ovat kertyneet WelFur-tilakäyntien yhteydessä, mutta kiirettä on pitänyt myös toimistolla. Meillä on hoppu lopettaa syksyn kasvatuskauden ajan käynnissä olleet kokeet ja WelFurissa suunnitella on tuleva vuosi ja se kuinka monta tilakäyntiä tulee millekin periodille. WelFur on turkiseläimille kehitetty arviointimenetelmä, jonka tarkoitus on toimia työkaluna turkistuottajille ja tuottaa samalla läpinäkyvää informaatiota tilan toiminnasta kaikille sidosryhmille. Tunnen WelFurin hyvin, sillä olen ollut mukana hankkeessa jo sen ensimmäisistä kehitysvaiheista lähtien”, tutkija Eeva Ojala kertoo ja silittää samalla koiraansa Haikua.

Eeva on toiminut jo neljä vuotta tutkijana Kannuksen tutkimustilalla Luova Oy:llä. Luova tuottaa tutkimus-, tuotekehitys- ja käytännön koulutuspalveluja ja vuodesta 2017 Luova on alkanut toteuttaa Suomessa Baltic Controlin alaisena WelFur -auditointeja, joissa Eeva on keskeisesti mukana.

Koiran häntä heiluu iloisesti ja koputtaa samalla tuolin jalkaa kun Eeva kertoo monipuolisesta työstään;

Tässä työssä hauskinta on, että jokainen työpäivä on erilainen, koskaan ei pääse kyllästymään ja aina on jotain uutta hommaa. Alkuvuodesta koirani Haiku oli mukana tutkimuksessa, jossa pyrittiin selvittämään voiko koira haistaa sinikettujen kiiman. Tutkimus oli onnistunut ja toivon mukaan sille tulee jatkoa tulevaisuudessa”.

Eeva on tehnyt pitkään töitä turkisalan tutkimuksen parissa. Nyt hän tekee jatko-opintoja Helsingin ylipistoon ja väitöskirjan keskiössä on WelFurin käyttäytymistestien kehittäminen. Neljä vuotta alaa läheltä seuranneena Eeva on sitä mieltä, että turkiselinkeino on hoidettu Suomessa mallikkaasti. Haastavinta hänelle itselleen on, että monipuolisella alalla on valittava tietyt erityisosamaanisalueet, Eeva kun haluaisi tietää syvemmin tutkimuksen jokaisesta osa-alueesta.

Eläinten hyvinvoinnista pidetään jatkuvasti huolta ja epäkohtia parannetaan. Tutkimustiedotus ja tuottajien halu saada uutta tietoa näkyy ja tuntuu kentällä. Ala kehittyy jatkuvasti hurjaa vauhtia ja uusia tutkimukseen perustuvia innovaatioita syntyy tasaiseen tahtiin – on hienoa olla mukana monipuolisen alkutuotannonalan kehityksessä”, Eeva kiteyttää.

Haiku seuraa Eevan jokaista liikettä ja kohottaa päätään kun kahvipöydältä kuuluu makeispaperin rapinaa. 

Lenkkeilen usein luonnossa Haikun kanssa – pitkien työperiodien jälkeen se on parasta mitä tiedän”, Eeva toteaa.